Parsakaali-fetapiirakka

Tällä kertaa halusin tarjota brunssilla myös suolaista piirakkaa. Täytteet valikoituivat Korjaamolla edellisenä viikonloppuna nautitun brunssin innoittamina: parsakaalia ja fetaa. Pohjan tein Ullanunelman ohjetta mukaillen ja täytteen Maku-lehden sivuilta löytyneen Kotileipomo Siiskosen reseptillä. Purjo tosin jäi uupumaan minun versiostani.

Pohja
150 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl ruisjauhoja (käytin karkeita, mutta hienot ehkä sopisi paremmin)
1 tl leivinjauhetta
1 dl juustoraastetta (emmental-mozzarella)
½ dl kylmää vettä

Täyte
300 g parsakaalia
200 g fetajuustoa
100 g juustoraastetta (emmental-mozzarella)
1½ dl kuohukermaa
2 rkl majoneesia
2 munaa
mustapippuria


Sekoita jauhot, leivinjauhe ja juustoraaste keskenään. Lisää vesi. Nypi voi jauhoseoksen joukkoon. Möyhi tasaiseksi ja laita jääkaappiin noin tunniksi.

Ota taikina jääkaapista. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan.

Huuhtele parsakaalit ja pilko pieniksi kukinnoiksi. (Voit höyryttää parsakaalit ensin pikaisesti, mutta mielestäni se ei ole tarpeen.) Lisää parsakaalit piirakkavuokaan. Murustele päälle feta ja lisää vielä juustoraaste. Sekoita kulhossa munat, kerma, majoneesi ja mustapippuri. Kaada seos piirakkavuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Paistoin ensin 15 min uunin alatasolla ja sitten nostin loppuajaksi keskitasolle. Tällöin päällinen ei ruskistunut liikaa. Mikäli päällinen uhkaa ruskistua liikaa, laita paiston loppuvaiheessa piirakan päälle leivinpaperi.

Samettinen punajuurikeitto

Selailin punajuurikeitto-ohjeita netistä ja päädyin kokeilemaan Gurmee-blogin Paras-ikinä-punajuurikeitto -reseptiä. Vaikka yleensä vältän "maailman parhaita" lupaavia ohjeita, tätä linkkiä jostain syystä seurasin. Se kannatti. Tämä oli erittäin hyvää ja pisteet siitä, että punajuuri oli yhdistetty kerrankin jonkun muun ainesosan kanssa kuin vuohenjuuston.

Alkuperäinen ohje neljälle:

1 sipuli
400 g raakoja punajuuria (ei etikka)
3 maa-artisokkaa
voita kuullottamiseen (reilusti)
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 rkl kanafondia (tämän jätin pois)
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
muutama oksa tuoretta timjamia
1 prk crème fraîchea (korvasin kuohukermalla)

Kerroin määrät 1½, jolloin tuli sopivat alkupala-annokset kahdeksalle.

Kuori ja pilko sipuli. Kuori punajuuret ja maa-artisokat ja pilko paloiksi. Kuullota sipuleita, punajuuria ja artisokkia hyvä tovi reilussa voissa. Älä kuitenkaan ruskista. Lisää vesi ja liemikuutio. Kun juurekset ovat pehmeitä, soseuta keitto sauvasekoittimella. Halutessaan tähän asti keiton voi valmistella jo edellisenä päivänä ja laittaa jääkaappiin odottamaan juuri ennen tarjoilua tehtävää loppusilausta.

Lämmitä keitto tarvittaessa. Lisää mausteet ja kerma. Kuumenna uudestaan ja tarjoile.

Blinit

Blinit ovat mitä mahtavinta talviruokaa. Aiemmin olen tehnyt blinitaikinan uskollisesti Sillä Sipuli -blogista löytyvällä Blinit oluttaikinalla -ohjeella, mutta tällä kertaa halusin taikinaan mukaan ehdottomasti myös kermaviiliä. Olutta unohtamatta. Lisäksi lopputulos on mielestäni maukkaampi, jos taikinaan laittaa sekä tattari- että vehnäjauhoja. Näillä toiveilla päädyin seuraamaan Yhteishyvän Tattari blinit -ohjetta, joka osoittautui erinomaiseksi.

Alla olevilla määrilla paistoin 14 bliniä ja taikinaa jäi vielä. Arvioisin että määrä on sopiva 4-6 hengelle pääruoaksi riippuen siitä syödäänkö blinien lisäksi alkupala.


25 g tuorehiivaa
4 dl maitoa (täys- tai kevytmaitoa)
2½ dl tattarijauhoja
2½ dl vehnäjauhoja
3 keltuaista
1 prk kermaviiliä
2 rkl voisulaa
½ pulloa olutta (1,5 dl)
1 tl suolaa
3 valkuaista

Voita paistamiseen


Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva maitoon. Lisää jauhot ja anna turvota pari tuntia huoneenlämmössä tai pidempi aika jääkaapissa.

Tee taikina loppuun vasta juuri ennen paistamista. Lisää taikinaan keltuaiset, kermaviili, voisula, olut ja suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto lopuksi taikinaan.

Paista blinit mieluiten siihen tarkoitetuilla valurautaisilla pikkupannuilla. Käytä riittävästi voita ja malta paistaa miedolla lämmöllä. Näin saat parhaan lopputuloksen. Blinit ovat parhaita suoraan pannulta tullessaan, mutta uunilämmitys ennen tarjoilua toimii sekin ihan siedettävästi. Tällöin blinit kannattaa vielä voidella voisulalla ennen uuniin laittoa, jotta niihin tulee uudestaan rapea pinta.

Täytteinä tällä kertaa oli:
- mätiä, punasipulia ja smetanaa
- suolakurkkua, hunajaa ja smetanaa
- lämminsavulohimoussea (lämminsavulohta, punasipulia, suolakurkkua, tilliä, sitruunaa, ranskankermaa ja mustapippuria)

Myös mm. sienisalaatti ja katkarapumousse toimivat erittäin hyvin.

Vadelma-vaniljajuustokakku

Taas yksi versio uunijuustokakusta. Tämänkertainen oli mukaelma blogissa aimmin julkaistusta mustikkajuustokakusta. Määrät ovat sopivia pieneen irtopohjavuokaan, olisiko halkaisija 18 cm.

120 g digestive-keksejä
50 g voita
1-2 rkl sitruunamehua

2 pientä keltuaista
0,6 dl sokeria
200 g vaniljatuorejuustoa
2 dl kermaviiliä
3 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
2 pientä valkuaista
100 g vadelmia


Sulata voi. Murustele keksit pakastuspussissa. Yhdistä sulanut voi ja keksimurut ja lisää sitruunamehu. Painele seos leivinpaperilla vuoratun ja voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistusta.

Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää joukkoon tuorejuusto, kermaviili, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti täytteen sekaan. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Lisää vadelmat päälle ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti. Nauti jäähtyneenä.

Pehmeä kukkakaalikeitto

Jostain Kari Aihisen kokkiohjelmasta sain jo aikaa sitten kimmokkeen kokeilla kukkakaalikeittoa. Varsin hyvää arkiruokaa ja miksei viikonloppukin, ainakin alkupalan muodossa.


Neljälle alkupalaksi
1 iso kukkakaali
½-1 l vettä
1 kasvisliemikuutio (jäi pois, koska kaapista ei löytynyt)
2 dl kuohukermaa (kaapista löytyi koskenlaskijan puolikas ja kuohukerman jämä)
1 sitruuna (raastettu kuori ja mehu)
mustapippuria
(suolaa)

Lisäksi 2 siivua uunissa paahdettua ilmakuivattua kinkkua

Keitä kukkakaalit pehmeiksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Mikäli keitit kaalit reilussa vedessä, kaada osa pois ja ota osa varulta vielä talteen, jos haluatkin vielä lopuksi hieman ohentaa keittoa. Sosekeiton sopiva paksuus on täysin makuasia.

Kattilan pohjalle saa jäädä ennen soseutusta pari desiä nestettä. Soseuta kukkakaalit sauvasekoittimella. Lisää kerma, sitruunan raastettu kuori ja mehu. Kuumenna. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Lisäksi paahdoimme uunissa ilmakuivattua kinkkua pari siivua ja murustelimme sen annosten päälle. Ei pakollinen, mutta todella hyvä lisä.

Rapeakuoriset sämpylät

Tähänastisista kokeiluistani ehdottomasti rapeakuorisimmat sämpylät olen saanut aikaan Sikke Sumarin ohjeella. Kaiken lisäksi nämä ovat erittäin helppoja ja vaivattomia mm. siksi että taikina ei vaadi vaivaamista eikä sämpylöitä tarvitse pyöritellä. Pikaisesti nämä eivät kuitenkaan onnistu, koska taikinan kohotus tapahtuu yön yli jääkaapissa. (En tosin ole kokeillut onnistuisiko normaalilla tunnin parin kohotusajalla huoneenlämmössä yhtä hyvin.)

Siken ohje on hyvin yksinkertainen. Jauhoja voi muutella mielensä mukaan, kunhan puolet jauhoista on vehnäjauhoja, jotta paisto-ohje on edelleen toimiva. Itse tykkään käyttää useampaa jauholaatua ja sämpylöissä pitää olla mukana ehdottomasti myös siemeniä.

7½ dl lämmintä vettä
25-30g tuorehiivaa
3 tl suolaa

1½ dl ruisjauhoja (laitoin ½ dl karkeita ja 1 dl hienoja)
1½ dl kokojyväjauhoja (laitoin 2 dl spelttijauhoja ja 2 dl sämpyläjauhoja)
n. 10 dl vehnäjauhoja (laitoin noin 6½ dl)

Lisäksi kourallinen pellavansiemeniä ja toinen auringonkukan siemeniä


Sekoita hiiva veteen ja lisää suola. Sekoita joukkoon ensin karkeammat jauhot ja mahdolliset siemenet ja lisää sitten vehnäjauhoja vähitellen. Taikinan on tarkoitus jäädä löysäksi ja sekoittaminen pitää onnistua loppuun asti puuhaarukalla.

Peitä kulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja laita jääkaappiin. Anna kohota yön yli.

Aamulla kuumenna uuni 230 asteeseen. Kun uuni on lämmin annostele taikinaa leivinpaperilla päällystetylle pellille kahden ison lusikan avulla. (Ulkonäkö ei ole näiden sämpylöiden valtti.) Ripottele päälle jauhoja ja tee sämpylöiden päälle ristiviillot. Siemeniä voi lisätä halutessaan vielä päälle koristeeksi.

Paista sämpylöitä kuumassa uunissa noin 30-35 minuuttia. Sämpylät ovat todella kovia uunista tullessaan, mutta pehmenevät hieman jäähtyessään. Älä peitä sämpylöitä tai kuoren rapeus katoaa!

Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on ihanaa, varsinkin itsetehty. Ja tekeminen helppoa. Tämä resepti on peräisin äitini työkaverilta. Tämä oli heti ensikokeilusta niin hyvää, etten taida olla muita saaristolaisleipäreseptejä edes kokeillutkaan.

1 litra piimää
75 g tuorehiivaa (alkup. ohjeessa 100 g)
2 dl siirappia (alkup. ohjeessa 3 dl)
2-3 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita
3 dl karkeita ruisjauhoja
5 dl hienoja ruisjauhoja
6-8 dl vehnäjauhoja (alkup. ohjeessa 8-10 dl)

Siirappivesi
1½ dl vettä
½ dl siirappia


Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää suola ja siirappi. Sekoita joukkoon puuhaarukalla kaljamaltaat ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja vähitellen edelleen puuhaarukkaa apuna käyttäen. Taikina saa jäädä löysähköksi, muttei kuitenkaan vetiseksi. Vaivaamista ei tarvita, kunhan jauhot on sekoitettu tasaisesti taikinaan. Jaa taikina kolmeen voideltuun leipävuokaan ja anna kohota vuoissaan 1-1½ tuntia.


Lämmitä uuni 180 asteeseen. Tee siirappivesi: mittaa kattilaan vesi ja siirappi ja kiehauta, jotta siirappi liukenee veteen. (Itse en halua leipiin kovin tahmaista pintaa, joten teen yleensä hieman pienemmän annoksen siirappivettä.)

Voitele leivät siirappivedellä ennen paistoa. Paista leipiä 40 min 180 asteessa ja vähennä sitten lämpöä 150 asteeseen ja jatka paistamista toiset 40 minuuttia. Voitele leipiä kerran tai kaksi myös paiston aikana ja vielä kertaalleen paiston jälkeen.

Leivät säilyvät erittäin hyvin kylmässä ja ovat oikeastaan parhaimmillaan vasta parin päivän kuluttua. Toki leivät maistuvat heti jäähdyttyäänkin, mutta leikkaaminen on tällöin aika haastavaa.